Inhimillinen bändi, epäinhimillinen mättösoundi – Whoresin debyytillä sludgessa on groovea

Whores.
Gold
Steamhammer

Mitähän Georgian Atlantassa oikein kaadetaan juomaveteen, kun sieltä tuntuu sikiävän toinen toistaan kovempia sludge metalin sanansaattajia? Whores. on saanut osakseen suitsutusta ja kehuja jo aiemmin julkaistuilla pienjulkaisuilla ja nyt on ensimmäisen täyspitkän vuoro. Jarrua ei paineta nytkään eikä yhtyeeseen kohdistuvat paineet tunnu missään. Nyt mäiskitään ja kovaa!

Yhtyeen soundissa on kaikuja niin alan pioneereista kuin uudemmasta polvesta eli pyörää ei olla keksimässä uudelleen. Goldia kuunnellessa mieleen nousevat muun muassa 16, Melvins ja Kylesa raskaimmillaan. Musiikki rakentuu siis tutuista palikoista, jotka on osattu järjestellä uudella ja kiehtovalla tavalla. Whoresin satutusmusiikki on räyhäävää mutta melodista ja Goldille on haettu mukavan erottuvat ja mutaisimpiin sielunveljiinsä verrattuna kirkkaat soundit. Reiluun puoleen tuntiin mahtuu niin päällevyöryvää mättämistä (Playing Poor, Ghost Trash) kuin tahdissa jalkaa lattiaan polkemaan saavia groove-siivuja (Charlie Chaplin Routine, Of Course You Do).

Whores. osaa sekoittaa sopivassa suhteessa tuttua ja uutta, ja Gold on vahva debyytti, joka erottuu sludge-massasta edukseen jo ensimmäisillä kuuntelukerroilla.

Tavoitimme kiertueelle valmistautuvan laulaja-kitaristi Christian Lembachin Georgian Atlantasta.

Aiemmat pienjulkaisunne ovat saaneet vuolaasti kehuja. Koitteko sen vuoksi ylimääräisiä paineita debyyttipitkäsoittoa tehdessänne?
– En ainakaan itse kokenut. Pidimme vain huolta, että teemme parhaamme. Toki se kävi mielessä, että ihmisillä varmasti on jonkinlaisia odotuksia, mutta me nostamme itse oman rimamme korkeammalle kuin kukaan muu.

Millä tavoin Gold eroaa edellisestä pienjulkaisustanne Cleanista?
– Levy on juuri ilmestynyt, joten sitä on vielä vaikea hahmottaa kunnolla ulkoapäin. Äänitimme jälleen Ryan Boeschin kanssa, mutta tällä kertaa meillä oli paljon enemmän aikaa käytettävissämme. Valmistauduimme sessioihin huolella ja treenasimme armottomasti kuukausia ennen äänityksiä. Ehkä Gold on sen vuoksi hieman fokusoituneempi.

Miten kappaleenne syntyvät ja kehittyvät, jammailetteko yhdessä vai tuoko joku riffejä pöytään?
– Minä yleensä kehitän jonkun riffin ja sitten lyömme porukalla lihaa luiden ympärille. Lopuksi äänitämme valmiin lopputuloksen ja minä kirjoitan sen pohjalta sanat.

Atlantasta tuntuu tulevan paljon toinen toistaan hienompia bändejä erityisesti noise- ja sludge-kentällä. Mistä tämä johtuu?
– Atlanta on vain hieno kaupunki, ei siinä sen kummempaa. Täällä asuu nyt noin kuusi miljoonaa ihmistä, mikä on hullua. Olemme tavallaan etelän solmukohdassa, joten kaupunki vetää puoleensa musiikista ja taiteesta kiinnostunutta väkeä ympäröiviltä seuduilta.

USA:n presidentinvaalien jälkeen julkaisitte Facebookissa kuvan Donald Trumpin katkaistusta päästä. Kantanne vaalien lopputuloksesta tuli siis harvinaisen selväksi, mutta miten poliittinen bändi olette noin muuten?
– Emme ole poliittinen bändi. Olemme inhimillinen bändi.

Vesa Siltanen