ISMO ALANKO SÄÄTIÖ: Elävää musiikkia

Säätiön edellisestä livelevystä Luonnossa ei ole aikaa kuin viisi vuotta, joten sikäli tämä julkaisu ihmetyttää. Toisaalta levy todistaa yhtyeen kuulostavan nykyisin yllättävänkin erilaiselta. Siinä missä konserttikiertueella äänitetty Luonnossa pursui erikoisia sovitusratkaisuja, on pubeissa ja klubeilla tallennettu Elävää musiikkia melko suora rocklevy.

Tyylimuutos selittyy pitkälti yhtyeen kokoonpanossa tapahtuneilla muutoksilla, sillä vibrafonisti Teho Majamäen ja hanuristi Kimmo Pohjosen lähdön myötä soitinarsenaali on nykyisin melko perinteinen. No, sentään Ville Kankaan huimasti seikkaileva viulu tuo sovituksiin hienoa lisäväriä.

Tyylin suoraviivaistuminen ei ole missään nimessä huono asia, sillä Säätiö tuntuu olevan todella kovassa iskussa. Erityisen hienon rockbändin Säätiöstä tekee kitarakaksikko Samuli Laiho ja Timo Kämäräinen, jotka soittavat mukavan rujosti ja ennen kaikkea toistensa soittoa hienosti täydentäen, vaihtaen komppaus- ja koristeluvuoroja lennosta. Ismon laulua on mukava kuunnella, se soi ilahduttavan rennosti ja pakottomasti.

Vaikka käy ilmeisen selväksi, että nämä ovat olleet pirun kovia keikkoja, ei levy oikein toimi pelkän äänen varassa. Siinä missä Luonnossa vaihtelevine sovituksineen jaksoi kiehtoa myös levyllä, tahtoo Elävää musiikkia paikoin puuduttaa. Ongelma korostuu etenkin Hallanvaara-levyn biiseissä, joiden hienot studiosovitukset ovat liian tuoreessa muistissa. Samoin Luonnossa-versioiden erikoiset sovitukset perustelivat paremmin vanhojen biisien mukanaolon. Nyt Julkinen eläin tuntuu lähinnä vanhan kelaukselta.

Onneksi biisilista poikkeaa Luonnossa-setistä, se riittäköön perustelemaan tämän levyn julkaisun.