J. HEARTHILL TRINITY: Saved

Arvio julkaistu Soundissa 01-02/2000.
Kirjoittanut: Jorma Jortikka.
Jussi Sydänmäellä on ollut erilaisia bändivirityksiä hajonneen Hearthillin jälkeen, mutta vasta nyt padottu energia pääsee totaalisesti irti. Minimittaisen Saved -albumin lähtökohta on rosoinen ja hienostelematon rock'n roll.

Arvio

J. HEARTHILL TRINITY
Saved
Pyros

Jussi Sydänmäellä on ollut erilaisia bändivirityksiä hajonneen Hearthillin jälkeen, mutta vasta nyt padottu energia pääsee totaalisesti irti. Minimittaisen Saved -albumin lähtökohta on rosoinen ja hienostelematon rock'n roll. Kahdeksan rockabilly-rytistyksen aikana trio ehtii näyttää, kuinka näitä kahden minuutin ralleja veivataan. Meno on kova, soundi on levy-yhtiön tunnuksen (low-fi) mukaan karu ja Jussin laulusta on tiessään Hearthillin pehmeys. Ihmetystä herättää ainoastaan, miksi näitä lauluja on haudottu jossain peräti vuodesta 1996 asti.
Hearthill oli 80-luvun lopun ja 90-luvun alun tärkeimpiä suomalaisia rockorkestereita. Asia varmistuu tuokiossa, vaikka vanhoja luita kaivelleen live-levyn soundit ovatkin kovin ohuet ja kalvakat. Viime vuoden keväänä yhdistymiskeikalla Tavastialla nauhoitettu musiikki todistaa kuitenkin yksiselitteisesti Jussi Sydänmäen joustavasta lauluäänestä, hänen kyvystään tehdä kulkevia rockblueskappaleita ja bändin taidosta saada ne svengaamaan. Hearthillin alkuaikojen keikkojen hurjuutta albumi ei tuo valitettavasti esiin, vaikka kansikuvassa Jussi onkin suistunut niskoilleen.
Parhainta vauhtia yhtye pitää villeissä keikkasuosikeissa Graveyard Party Blues, Rock-A-Billy Guy, Lost Paradise sekä tietenkin Shake It Up. Niissä Samuli Laiho kurittaa kitaraansa ultraväkivaltaisesti. Hearthillin tunnelmallisemmasta puolesta muistuttavat koskettavasti Rainy Days ja Love Rain On Me. Tässä ilmeisesti ovat Hearthillin lopulliset jäähyväiset, sillä live-levyä yhtye ei muistaakseni koskaan julkaissut. 

Lisää luettavaa