Tämän vuosituhannen amerikkalainen punkbändi istuu hyvin Bad Religionin Brett Gurewitzin Epitaph-merkille, sillä Menzingerit linjaavat viidennen albuminsa edelleen horjahtamattomasti etukenossa runnovat kitaransa jämäkkään melodiseen biisityöstöön. Laulaja-kitaristien Tom Mayn ja Greg Barnettin kailotus kiidättää koko bändin nimiin värkättyjä kipaleita virkeällä voimalla ja lauluharmoniolla, mutta ilman sellaista kerkeintä iskusärmää, joka saa suomalaiset ramopunk-bändit pysymään tehokkaammin ikinuorina ja ruudin kuivempana.
Kenties Menzingerit ovat nyt jo kolmekymppisinä vakavoituneet sen verran, että lupaavasti alkava raivokkain revitys tyssää välillä Black Massin ja The Barsin kaltaisiin jollotuksiin tai innottomaan Bad Catholics -tilitykseen. After The Party vihjailee nimellään kenties tahattomastikin siihen, että pahin punk-uho on jo kääntymässä laskuhumalaksi ellei sitten havahduta peräti krapula-aamuun. Ihan niin surkeaksi albumin musa ei kuitenkaan ole lusaantunut, sillä onhan soitossa nostattavaa jäntevyyttä ja uusien bailujen käynnistelyyn sopivaa villiinnyttävää kipinääkin.
