Martikaisen soolo-ura tuntuu edistyvän tätä nykyä jopa YUP:ta vilkkaammin. Kahden soololevyn jälkeen on vuorossa livealbumi, joka on koottu kolmelta keikalta Oulusta, Heinolasta ja Jyväskylästä.
Jos studioalbumit risteilivät liki-YUP-soundin ja virkistävän erilaisten, monipuolista soitinarsenaalia hyödyntävien sovitusten välillä, on tällä livelevyllä tunnelma ja toteutus samanlainen alusta loppuun. Äänessä ovat vain ja ainoastaan Jarkko ja akustinen kitara. Tällä tavalla Martikaisen ironisia huomioita todellisuudesta esittävät tekstit pääsevät entistäkin vahvemmin esille, mutta toisaalta levy on ilman visuaalista ärsykettä huomattavasti raskaammin soutava tunti kuin elävänä koettu keikka. Martikaisen vahvasti omaleimainen, piruileva fraseeraus, ja pääasiassa rämpytetty säestys saattavat alkaa väärässä mielentilassa pidemmän päälle jopa ärsyttää.
Niinä hetkinä kun käsittelyn alla on hieno biisi ja Jarkko on selvästi vapautuneessa fiiliksessä, on tulos komeaa. Näin käy etenkin intensiiviseksi kasvavan Myrskyn aikana, jolloin tunnelma kasvaa selvästi miestä ja kitaraa suuremmaksi.
