JAY-JAY JOHANSON: Antenna

Vaikka et olisi kuullut huonoa parturia suosivasta Jay-Jay Johansonista ennen kuin On The Radio ilmestyi MTV:n pyöritykseen kesällä, ei kannata huolestua. Antenna on jo neljäs Johanson-albumi, mutta kotimaassaan Ruotsissakaan hän ei ole kovin tunnettu artisti. Ranskalaiset sen sijaan tuntuvat ihastuneen easy listening- ja trip hop -musiikkia yhdistelleen kaverin aikaisempiin tuotoksiin. On The Radio -laulusta saattoi päätellä, että trip hop on taakse jäänyttä elämää. Rallin tunnelma on niin 80-lukuinen, että kyseisen vuosikymmenen syntikka-artistit virtsaavat hunajaa pelkästään nostalgian tuoman tunteen takia. 80-luvun syntikkapoppi on muutenkin vahvasti läsnä Antennalla. Rytmikoneen läiskähtävä virvelirumpu, paksut ja pitkään soivat kosketinsoitinmatot sekä syntikoiden säksätys tuovat mieleen muiden muassa Human Leaguen ja Visagen.

Toisaalta Jay-Jay ei alistu pelkäksi 80-lukupastissiksi, vaan muistaa päivittää sointiaan trip hop -ritinällä, scratcheilla, erilaisilla tehosteäänillä ja jopa hip hop -rytmeillä. Albumi tulvii selkeitä melodioita, jotka ovat täynnä kylmää melankoliaa. Kirkas, lievästi metallinen ja oudon aneemiselta kuulostava laulusoundi korostaa ulkokohtaista tunnelmaa. Viehättävin yksityiskohta on Open Upin thereminiä muistuttavat vingahdukset.

Albumin päättävä Tomorrow on kuin kolmen pennin syntikkaoopperaa ja kuulostaa hilpeältä muistutukselta suomalaisen Argon-yhtyeen halvasta syntikkapopista. Piilokappaleella Jay-Jay alleviivaa, että perinteisempikin poppi luonnistuu. Jay-Jayn kerrankin eläytyvä tulkinta saa tuekseen jopa säröisiä sähkökitaroita. Pidemmän päälle hänen tenoriin vivahtava laulunsa tosin käy hermon päälle.