Spinefarmin uusi brittisainaus Jettblack esittää korutonta hardrockia, jossa kuuluvat Mötley Crüen ja Poisonin kaltaisten vanhojen glambändien vaikutteet. Toisaalta yhtye taitaa myös Whitesnake-henkisen flirttailun, vaikka onkin lähestymistavaltaan huomattavasti machompi. Soitanta on modernia ja muotitietoista, eikä yhtye jää aikalaisiaan tippaakaan jälkeen, vaikka flirttaileekin nostalgisilla elementeillä.
Jettblack ei briljeeraa soittosuorituksilla tai taitavilla laulukuljetuksilla, vaan yhtyeen vahvuuksia ovat tiukka yhteissoitto ja kappaleiden rullaava dynamiikka. Kokonaisuus koostuu yksinkertaisista asioista, kuten tahallisen hölmöistä sanoituksista ja alkeellisista rockriffeistä. Bändi soittaa voimakasta rockia, mutta ilman tunnetta.
Briteistä tulevat ehkä niin maailman parhaimmat kuin myös huonoimmatkin bändit. Sillä akselilla Jettblack asettuu jonnekin keskitason alapuolelle. Yhtyeen kappaleissa tai ilmiasussa ei ole mitään uutta eikä mielenkiintoista, eikä valitettavasti myöskään mitään mieleenpainuvaa.