JOHN MELLENCAMP: Trouble No More

John Mellencamp on edennyt urallaan back to roots -vaiheeseen. Trouble No More on nopeasti tehty rosoisen maanläheinen albumi, jolla hän versioi lähinnä vanhoja bluessuosikkejaan ja traditionaalisia lauluja. Tässä suhteessa levy rinnastuu entisen New York Dolls -vokalisti David Johansenin kahteen viimeisimpään äänitteeseen. John Mellencamp tavoittelee Trouble No Morella rehevää alkuvoimaisuutta silläkin uhalla, että äänensä ei ole kaikkein vakuuttavimmin bluesinen.

Albumin avausraita, Robert Johnsonin Stones In My Passway tekee vahvan vaikutuksen lähinnä upealla slidekitaroinnillaan. Karheaa soitannollista särmää tapaa onneksi myös jatkossa, mikä hieman lievittää muutaman biisivalinnan aiheuttamaa kummastusta. Parhaiten Herman's Hermitsin hittinä mieleen jääneen balladin The End Of The Worldin Mellencamp olisi aivan hyvin voinut jättää ikuistamatta ja gospelinen John The Revelator on niinikään Trouble No Moren vaatimattominta antia.

Trouble No More todistaa, että bluesin rinnalla John Mellencampin musiikillisessa perimässä on paikkansa myös Woody Guthriella ja jopa Hoagy Carmichaelilla. Willie Dixonin Down In The Bottom soi Rollin' And Tumblin' -variaationa, mutta levyn varsinaiseksi ja ehkä yllättäväksikin helmeksi kirkastuu "vanhoilla" päivillään ansaitsemansa suosion ja arvostuksen saavuttaneen Lucinda Williamsin suistoinen valssi Lafayette.