Joni Ekman ei turhia kursaile – Kakkossoololla kuullaan maittavaa liukuhihnaboogieta

Joni Ekman
2: Ikuisesti rock'n'roll
Blast Of Silence

Olen jo muutaman vuoden ihaillut Joni Ekmanin loppumatonta aktiivisuutta ja musiikillisen tutkimusretkeilijän asennetta. Taukoamaton julkaisuhepuli huipentui kasettisinglesarjaan, jossa artisti kokeili taitojaan tyyli kerrallaan. Tipuin kelkasta jo reggaen kohdalla.

Kun materiaalia leivotaan liukuhihnalta, kaikki ei voi olla priimaa. Aina välillä onkin kiusannut, kuinka puolivillaista jälkeä tarvittaessa kaikista instrumenteista vastaava musikantti malttaa julkaista. Olen toki tietoinen, että syy- ja seurausyhteys on tiedostettu ja siitä on päätetty olla välittämättä. Tahti voi olla jopa tavoite itsessään.

Tämä kakkossoolo on samaan aikaan julkaistuun Koiran Näköisen Naisen raakilemaiseen albumiin verrattuna taas sitä edustavampaa laitaa. Tällä kertaa Joni on vahvalla boogie-kuurilla. Taudinkuva on ilmeinen T. Rex -mania. Alice Cooperin, Status Quon ja Kari Peitsamon kolmiyhteyskin leijuu voimallisena stigmana levyn yllä.

Liekö syynä hehkuvan innostunut laulusoundi vai höpsösti tytöistä ja tykkäämisestä kertovat tekstit, mutta parasta tässäkin julkaisussa on se laskelmoimaton viattomuus ja naiivius, joka vaaditaan jokaiseen aitoon pophittiin. Sellaisia Ekman on toistaiseksi kirjoittanut eniten Lähtevien Kaukojunien nimissä, mutta tällä kertaa joukon jatkoksi voidaan liittää ainakin päätöspala Mitä siitä?