JONI MITCHELL: The Complete Geffen Recordings

Arvio julkaistu Soundissa 02/2004.
Kirjoittanut: Esa Kerttula.
Joni Mitchellin 80-luku. Tai tarkemmin vuodet 1982-1991. Neljä epätasaista levyä. Tai oikeastaan yksi onnistunut, kaksi keskinkertaista ja yksi huono. The Complete Geffen Recordings kertaa tämän ja lisää settiin kolme bonusbiisiä.

Arvio

JONI MITCHELL
The Complete Geffen Recordings
Geffen

Joni Mitchellin 80-luku. Tai tarkemmin vuodet 1982-1991. Neljä epätasaista levyä. Tai oikeastaan yksi onnistunut, kaksi keskinkertaista ja yksi huono. The Complete Geffen Recordings kertaa tämän ja lisää settiin kolme bonusbiisiä.

Ajanjakson aloittaa Wild Things Run Fast (1982), joka on Mitchellin ja hänen tulevan puolisonsa Larry Kleinin ensimmäinen yhteistyö. Klein toimii osatuottajana, soittaa bassoa ja tekee myös biisejä. Joni Mitchell lauluntekijänä muuttuu osaksi Mitchell-Klein -parivaljakkoa ja jotain magiasta katoaa kompromissien myötä.

Dog Eat Dog -kiekolla (1985) mennäänkin metsään oikein komeasti. Mitchellin soundia on yritetty päivittää rankemmalla kädellä ja taustajoukkoihin on otettu suureellisuuden takuumieheksi soundiekspertti Thomas Dolby. Lopputulos on kammottava. Mitchell menettää ominaisen kertojan äänensä. Taiteilijan epätoivoinen uusiutumistaistelu on epämielyttävää kuunneltavaa.

Paketin kolmas levy, 1988 ilmestynyt Chalk Mark In A Rain Storm, on selkeästi onnistuneempi. Aikakaudelle ominaisten kosketinsoitinsoundien käyttö on maltillisempaa. Äänimaisema sekä sovitukset tukevat kokonaisuutta Dog Eat Dog -levyä selvästi paremmin. Kiekolta erottuvat mainiot Number One, Lakota sekä Willie Nelson -duetto Cool Water.

Viimeinen Geffenille tehty levy on Night Ride Home (1991). Siinä ympyrä sulkeutuu: Mitchell palaa akustiseen kitaraan ja pienempään ilmaisuun. Sitä kuunnellessa ei tunne oloaan vaivaantuneeksi. Night Ride Home on onnistunut ja eheä työ.

Boksina The Complete Geffen Recordings kuitenkin on yhtä tarpeellinen kuin jos Neil Youngin Geffenin ajat koottaisiin yksiin kansiin. Molemmat näistä lauluntekijöistä olivat hitusen hukassa, etsivät uutta ja yrittivät sopeuttaa musiikkiaan reaganilaisen Amerikan standardeihin, varsin vaihtelevin tuloksin.

Mitchellin Geffen-boksin vahvuudet ovat paljolti muussa kuin musiikissa. 84-sivuinen kirjanen on mainio. Sanoitusten lisäksi siltä löytyy lähes kaikkiin biiseihin niiden syntyhistoriaa valottavat Mitchellin kirjoittamat johdannot. Niistä käy muun muassa ilmi, että Mitchell vaihtoi muutaman rivin Night Ride Home -levyn sessioista yli jääneeseen Dylan-coveriin It´s All Over Now Baby Blue ilmentääkseen lappilaista perimäänsä! 

Lisää luettavaa