JONI MITCHELL: Travelogue

Arvio julkaistu Soundissa 12/2002.
Kirjoittanut: Jaan Wessman.
Joni Mitchell on yksi viimeisen kolmenkymmenen vuoden tärkeimmistä laulaja-lauluntekijöistä.

Arvio

JONI MITCHELL
Travelogue
Nonesuch

Joni Mitchell on yksi viimeisen kolmenkymmenen vuoden tärkeimmistä laulaja-lauluntekijöistä. Musiikillisten tyylilajien rikkaasta kirjosta huolimatta ei ensi vuonna kuusikymppisiään viettävästä tarinoijasta voi erehtyä kuullessaan rouvan pakottamattoman laulutyylin, tinkimättömän tulkinnan ja persoonalliset sävellykset.

Travelogue heittää uuden perspektiivin 22:een Mitchellin tuttuun kappaleeseen. Varsinaisesta best ofista ei kuitenkaan ole kysymys; versiot toteuttaa 70-henkinen orkesteri, kuoro ja rytmiryhmä. Sovittaja/kapellimestari Vince Mendoza onkin lyönyt biiseihin aimo annoksen lihaa luiden ympärille, orkesteri soi sangen läskisti ja kuoroakin käytetään tehokkaana mausteena vain satunnaisesti. Ammattitaidosta ei jää puutetta kun bändipuoleltakin vielä löytyy sellaisia jättiläisiä kuten rumpali Brian Blade, saksofoninerouttaan väläyttelevä Wayne Shorter ja kosketinsoittajalegendat Herbie Hancock sekä Billy Preston.

Travelogue soikin sulavasti ja – alkuperäisesityksille ominaisesti – usein melko rauhallisesti, huippukohtia säästellen. Vähän kuin jazzbändi taustatukenaan erittäin tyylikäs viihdeorkesteri, joka ei sorru siirappiin. Erityisen koskettavasti käsitellään Hejira, Chinese Café/Unchained Melody, Cherokee Louise sekä aina yhtä viiltävä Refuge Of The Roads. Ja kun meininkiä haetaan svengaavamman kautta eivät You Dream Flat Tires, God Must Be A Boogie Man, Sex Kills sekä Be Cool petä viileässä vetävyydessään. Erityismaininta kuoron nerokkaasta käytöstä tehosteena majesteettisesti soivassa Slouching Towards Bethlehemissä.

Kaksi cd:tä ja yli kaksi tuntia musiikkia on liki tarvittua enemmän. Seasta löytyvien, vain ison orkesterin kanssa esitettyjen kappaleiden vastapainoksi olisi mukaan voinut mahduttaa myös muutaman bändiä soolona esittelevän kappaleen – kenties jopa pari täysin uutta raitaa. Pikkunipoilusta huolimatta Travelogue esittelee Joni Mitchellin ansaitsemassaan valossa; arvokkaasti ikääntyneenä ladyna, jota ilman naispuolinen singer/songwriter-perinne ei olisi sitä mitä se nykyisellään on. 

Lisää luettavaa