JONNA TERVOMAA: Viivalla

Jonna Tervomaa luottaa – ja syystäkin – vaikeaksi väitetyllä kolmannella albumillaan tuttujen työtoverien apuun. Viivalla-levyä saatiin jonkin verran odottaa biisien kokiessa omat synnytystuskansa, mutta lopputulos palkitsee sekä tekijöiden että kuulijan vaivan. Muinaisen lapsitähden upea aikuinen debyytti ja sen laadukas seuraaja saavat rinnalleen omaleimaisen ja haastavankin laulukokoelman. Viivalla on miellyttävässä karheudessaan lähempänä Tuomari Nurmion ja Tom Waitsin töitä kuin Tervomaan koti- tai ulkomaisten naispuolisten kollegojen aikaansaannoksia.
Jonna Tervomaan sävelkynä odottaa vielä teroittamista, mutta laulusolistina ja tekstittäjänä Tervomaa on elementissään. Egotrippi-miesten Knipin ja Mikki Kausteen, Markus Nordenstrengin, Lasse "Lemonator" Kurjen ja Tommi Lattusen sävellykset soivat tiukkaotteisen nelimiehisen bändin ja Tervomaan toimesta rosoisina ja rockin sydäntä sykkivinä. Bändin soinnissa kiehtoo etenkin luottotuottaja Jussi Jaakonahon spontaanin kuuloinen kitarismi.
Heti-tänne-kaikki-nyt -filosofiasta kielien iskevä Liikaa on ensimmäisenä Viivalla. Tänään lähdetään huipentuu kohottavaan, suoraan sisikuntaan porautuvaan kertosäkeeseen. "Ennätyksellisen lujaa veri meluaa" ja "Taivaaseen kiltit pääsee, tuhmat tytöt mihin vaan" ovat puolestaan Jonna Tervomaan rivejä parhaasta päästä. Ne pakottaa hyppii farfisaisten urkujen maustamana pika-ska'na ja Näkymätöntä leimaavat Tuure Kilpeläisen huuliharppu ja Jaakonahon neilyoungisesti räjähtävä kitarointi. Lasse Kurjen hidastempoinen Onnelliset paljastaa kuinka kovasti onnellisen parin katsominen voi sattua. Maailmanpyörään mennään kitarat rutisten ja Nordenstrengin Ihan pakko päästä pois saa taakseen koneellista sykettä ja takaperoista sooloilua. Maaliin Viivalla pääsee rumpukoneen tasaisen rauhallisesti pulssittaman Pennin myötä.
Jonna Tervomaa on kirjoittanut Viivalla-albumin lauluihin omakohtaisuuden tuntua, vaikka biisit pidättäytyvätkin kertomasta konkreettisia tarinoita, paljastuksista puhumattakaan. Levyn "raskain" kritiikki liittyy sekin teksteihin. Asiasta ei tähän hätään ole mitään vertailututkimusta saati tieteellisempää näyttöä, mutta keskimääräistä runsaammalta näyttävä pitkiä vokaaleja sisältävien sanojen käyttö synnyttää lauluun venyttelyn vaikutelmaa. Tämä nurina on kuitenkin pientä sen rinnalla, että Viivalla on omaleimainen ja korkealuokkainen albumi.