JOSÉ JAMES: The Dreamer

Arvio julkaistu Soundissa 01/2008.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.

Vieraillessaan Itä-Lontoossa Cargo-klubilla brooklyniläinen José James ojensi demo-ep:nsä Gilles Petersonille, jonka nuori levy-yhtiö julkaisee Coltranen Equinoxin ep:llään versioineen Jamesin lp-debyytin.

Arvio

JOSÉ JAMES
The Dreamer
Brownswood Recordings

Vieraillessaan Itä-Lontoossa Cargo-klubilla brooklyniläinen José James ojensi demo-ep:nsä Gilles Petersonille, jonka nuori levy-yhtiö julkaisee Coltranen Equinoxin ep:llään versioineen Jamesin lp-debyytin. Vaikka huikea Coltrane-luenta ei mahtunut The Dreamerille, yllätykset eivät lopu kesken: jazzin vuosikymmenistä nuorena innostunut solisti esittää luontevasti losangelesilaisen Freestyle Fellow­shipin Park Bench People -kappaleen vuoden 1993 Innercity Griots -merkkilevytykseltä! Seuraavaksi hän jo heittäytyykin näkijöistä alkuperäisimmän, Rashaan Roland Kirkin vaikuttavaan Spirits Up Aboveen, sitten Bill Leen Nolaan.

Jos nyansoituja äänenvärejä murtavan Jamesin liikkuminen niin Coltranen ja Kirkin luonteisien etsijöiden kuin alallaan yhtä mielikuvituksellisien länsirannikon mc-legendojen välillä vaikuttaa ällistyttävältä, kuvaa täydentää nuoren solistin yhtäläinen mieltymys sekä newyorki­laisen A Tribe Called Questin Midnight Maraudersiin (1993) että Armstrongin, Parkerin ja Holidayn kaltaisiin klassikoihin. Ei tule myöskään unohtaa Mark Murphyn, And Beyn ja Jon Lucienin edustaman sukupolven miespuolisten jazz-laulajien sammuvaa perintöä, jolle savuinen tenori kumartaa rohkeasti.

The Dreamerin vaihtelevatkaan vaikutteet eivät loista silkalla erikoisuudellaan. Nokkelan aikalaisfuusion sijaan luonnollisen läsnäolon varustama, intohimoisesti ilmaiseva tulevaisuuden tähti tulkitsee Junior Mancen ja yhtyeensä tukemana lähinnä rikasta alkuperäismateriaalia ja sytyttää toivon kipinän.

Lisää luettavaa