Merkillisten poplaulujen maestro Jukka Takalo hakee vilkkaille ja melodisille mielikuvilleen tenhoa kuplettien, jatsi-iskelmien ja akustisten kabareerallien rytmeistä ja soundeista. Maakinen mysteeri trio on samansuuntainen artistiprofiilia elävöittävä irtiotto kuin M.A. Nummisen uusrahvaanomaiset levytykset, Remun suomenkieliset svengi-iskelmät tai Tuomari Nurmion ja Faarao Pirttikakankaan jalostamat kellariorkesterit.
Tahattomampi lienee viiste poliittisen laululiikkeen yllytysmelodiikkaan. Aloituskappale Me olemme vain töissä täällä muistuttaa nimittäin partisaanilaulua Bella Ciao ja ennakkolohkaisu Eurooppa soi kuin chileläinen solidaarisuushymni El pueblo unido jamas sera vencido ilman iskukertsiään.
Satunnaisten yhteyksiensäkin valossa albumi heijastaa ensisijaisesti Jukka Takalon persoonallista kommentointia ja tarinankerrontaa. Lyriikat ovat tyylikirjossaan, pieninä nokkelina tarinoina, alati yllätykselliset ja näkökulmiltaan odottamattomat. Aforistisissa minimietelmissä onnen etsintä ja ohikiitävän elämän tarkkailu laulavat oodia jopa niille mulkvisteille, joita ilman hyvä ei voisi voittaa.
Levyn sovitukset ja soitinnukset ovat leikkisän rennot, mutta silti jokainen sävy ja elementti on tarkasti omalla paikallaan. Peruspartion lennokasta soundia mehustavat, kukin vuorollaan, tuuban, melodican, ukulelen, haitarin sekä isomman köörin hilpeiden taustalaulujen ja -taputusten sosiaalinen äänikudos.