KEB´ MO: The Door

LA:n Comptonin Kevin Moore pamahti kuusi vuotta sitten, hyvällä ajoituksella juuri uuden country blues-buumin iskiessä, akustisen bluesin sensaatioksi: nuori musta mies, joka soitti vanhan koulun meininkiä tosi tarkoituksella, osittain omin sävelminkin. Neljä albumia myöhemmin blues-suosio ei ole laantunut. Alan festarit loppuunmyyvä mies voitti 1999 arvostetun W.C.Handy-palkinnon kolmessa kategoriassa, vaikka mies onkin vetänyt "Bonnie Raittit" eli hivuttautunut laajojen kansankerrosten singer/ songwriteriksi. Eikä siinä mitään väärää ole. Itse vain toivoin, että hän olisi lähtenyt blues-virityksessä pysyen kehittämään lajia.
The Doorilla kuitenkin esittäytyy eräänlainen "James Taylorin musta versio", jonka blues-pohja nousee pintaan vain ajoittain, kuten didgeridoon ja syntikoiden kanssa mukavan modernisti tulkitussa Elmore Jamesin It Hurts Me Toossa. Omissakin numeroissa pilkahtelee Mississippi John Hurt-pikkausta ja slide soi Mon käsissä välillä nätisti. Hän on asiallinen kitaristi, sähkökepinkin varressa, eikä soittajakaartissa ole valittamista (rummuissa Jim Keltner, Steve Jordan, koskettimissa Greg Phillinganes, viulussa Scarlet Rivera, pedal steelissä Greg Leisz). Miehen lauluissa on intiimiä sydämellisyyttä, mutta Russ Titelmanin (Cooder, Clapton, J. Taylor) sisäsiisti tuotanto vetää homman vierastamani fiksun kalifornialaisviihteen puolelle. Harmi, sillä esimerkiksi banjon ja gospel-laulajien funkysti tukema Stand Up paljastaa, että toisenlaisella käsittelyllä tästä olisi saanut verevämmän paketin.