Ensikosketukseni Keep Of Kalessinin Armadaan sain Espanjan maaperällä. Kuinka osuvaa. Jos aikoinaan valitettiin latinalaisten maiden viikinkimetallibändeistä, tässä olisi tilaisuus kääntää tilanne päälaelleen.
Aikaisempien julkaisujen perusteella olin tuominnut Keep Of Kalessinin tusinamaiseksi ja yhdentekeväksi jatkeeksi Norjan ylikasvaneelle black metal -skenelle. Armada soi kuitenkin varsin sujuvasti. Johtuneeko siitä, että tämän tyyppistä nopeaa ja melodista barré-molleilla räimimistä on sittenkin ehtinyt tulla jo ikävä, mutta jotenkin olen kuulevinani Keep Of Kalessinin terävän mutta tavanomaisen paahdon seasta nyt myös yhtyeen itsensä äänen. Levyn leimaavin piirre on vauhti, mutta vaihdetta höllätessä bändi siirtyy blastbeatista sujuvasti myös rokkaavampiin sfääreihin, ja kuullaanpa välissä niitä ”espanjalaisia” vaikutteitakin (yhden akustisen pätkän verran).
Voittamaton Armada ei loppujen lopuksi ollut voittamaton, mutta sen seuraajat ehtivät kylvää kosolti hävitystä ja pelkoa ennen imperiumin luhistumista. Keep Of Kalessinille tuskin on alun alkaenkaan lyöty yhtä kestämättömiä ennakko-odotuksia.