KEMOPETROL: Everything´s Fine

KEMOPETROL
Everything´s Fine
Plastinka

Ulkoisesti Kemopetrol-leirissä on kaikki hyvin, mutta siihen se valitettavasti jääkin. Kahden vuoden takaisesta erinomaisesta Slowed Down -debyytistä on jäljellä Laura Närhen viettelevän äänen ja pintaan miksatun basson vetämä tuttu soundi, mutta pinnan alla ei ole juurikaan tarttumapintaa. Kalle Koivisto ei ole kyennyt tällä kertaa kirjoittamaan yhtä onnistuneita biisejä.

Edellisessä Soundissa Koivisto kertoi uuden levyn edustavan "orgaanisempaa bändisoundia" siinä, missä debyytti oli pitkälti Koiviston ja tuottaja Kalle Chydeniuksen yhteisen sovituksen tulosta. Osittain ongelma saattaa piillä juuri tässä, sillä levy kaipaisi jäntevämpää ja rohkeampaa sovittamista, joilla yksinkertaisetkin biisit olisi saatu kantamaan. Tuloksena on muutama Slowed Down -sessioiden jämäraidoilta vaikuttava veto, kuten junnaava For Nothing, yhtälailla tylsä Hypno Eyes, tai demomainen Everything That Surrounds Us, jonka kunnianhimoisen pelkistetty sovitus (piano ja Laura) ei yksinkertaisesti kanna biisiä. Saw It On TV on puolestaan hyvä esimerkki siitä, mihin Kemopetrol parhaimmillaan pystyy: mielenkiintoisesti rakennettu biisi, jonka tunnelma on samaan aikaan sekä hyvin moderni, että ajattomalla tavalla vanhahtava.

Hyvä maku albumista kuitenkin jää, sillä levyn lopettaa kolme hienosti tunnelmaansa kasvattavaa biisiä. Forest For The Treesin tyylikkyys perustuu maltilla käytettyihin jousiin ja muutenkin minimalistiseen sovitukseen. Everything Under Control puolestaan hurmaa kasvaessaan kentmäisen jylhäksi, ja nimibiisin jälkeen haluaisi uskoa albumin otsikon pitävän paremmin kutinsa.

Kaiken kaikkiaan Everything's Fine ei ole niinkään huono albumi, kuin suuri pettymys, sillä Slowed Down antoi uskoa johonkin uljaampaan. On hauska spekuloida ajatuksella, että levyt olisivat ilmestyneet päinvastaisessa järjestyksessä, sillä Everything's Fine olisi debyytiksi vaikuttava ja Slowed Down sille jalostuneempi jatko-osa. Toivottavasti kyseessä on vain hetkellinen luomisinnon taantuminen, jonka jälkeen yhtyeellä on intoa palata entistä inspiroituneempana.