KEMOPETROL: Slowed Down

Maailma kantaa toisinaan eteen todella elämyksellisen kokemuksen. Se saattaa olla vaikka lupaavan kirjan kekseliäs juonenkäänne tai kenties illan hämärissä aivan ällistyttävän kauniiksi pukeutuva maisema. Mutta parhaimmillaan moinen yllätys on toki silloin, kun se vetoaa niin älyä kuin tunnettakin hallitseviin ajatuksen alueisiin.
Kemopetrol on onnistunut heti debyyttilevyllään tekemään jotakin sellaista, jota 75% musiikin parissa touhuavista ihmisistä ei tavoita koskaan. Sekä Apolloa että Dionysosta hivelevän elämyksellisyyden ohella kvintetin esikoinen on jännittävä, innostava ja aidosti progressiivinen manifesti. Kuin koputtaen johonkin tuntemattomaan ja ehkä vähän pelottavaankin oveen, Kemopetrol viekoittelee kuulijat stimuloivalle tutkimusmatkalle. Karttojen ja muiden tuttuuden symbolien polttamisesta ottaa päävastuun yhtyeen sävelien ja sanojen luoja Kalle Koivisto – äärilahjakas kaveri, jolle mikään edistyksellinen ei tunnu olevan vierasta. Kapellimestari Koivisto on jälleen yksi todiste tukemaan sitä teoriaa, jonka mukaan Suomi on tyylikkäästi vanhenevista ja elinvoimansa säännöllisesti uusivista lauluntekijöistä lähes täysin kuiva autiomaa, jonka musiikin toivo lepää visionäärisissä nuorissa nuottinikkareissa.
Slowed Down esittelee erinomaisen uuden suomalaisen musiikintekijän rinnalla myös erinomaisen uuden suomalaisen laulajan: Laura Närhi on tulkitsijana ilmeikäs neito, jonka eläytyvä presenssi osoittautuu myös useampien kuuntelukertojen jälkeen yhdeksi Kemopetrolin selkeimmistä voimavaroista. Absinttilasiin haaksirikkoutunut Teeth, jousin sävytetty minieepos View On The Sea, korskean ylväs Disbelief, hienon vaiheisen haitarisoolon tarjoava African Air ja pallon liikkeelle laittanut Child Is My Name eivät olisi näin onnistuneita, jos vokalistin draamantaju ei olisi näin kehittynyt.
Musiikin ravintoketjusta paikkansa kerralla kaapannut kvintetti onnistuu joko laajempien kokonaisuuksien tai yksittäisten koristeidensa kautta muistuttamaan ensimmäisellään muun muassa Portisheadin, Marillionin, Dot Allisonin, Björkin, David Sylvianin ja Killing Joken kaltaisista uranuurtajista. Osakiitoksen värikkäästä assosiaatioviuhkasta saa tosin vastaanottaa levyn huolellisen lämpimästi tuottanut Kalle Chydenius. Studio-oloissa hivenen paitsioon jäävä komppikaksikko (basisti Kari Myöhänen ja rumpali Teemu Nordman) pääsee onneksi näyttämään kyntensä lavalla, joten Kemopetrolin äänikuva muuttuu luonnossa juuri sen tarvittavan pykälän verran rosoisemmaksi. Koiviston kanssa alusta asti mukana ollut kitaristi Marko Soukka tyylittelee sekä levyllä että livenä esimerkillisesti.
Slowed Down on mittatilaustyönä tehty maailma, alitajunnan kahlitsematon virta sekä tulevaisuutta enteilevä myrskyvaroitus.