KEZIAH JONES: Black Orpheus

Keziah Jonesin viimeisimmän äärellä on helppoa eläytyä vientiponnistelujen suossa levyjättien talutuksessa tarpovien suomalaisyhtyeiden asemaan. Tieto siitä, että levy luvataan julkaista siinä, tässä ja tuossa maailman kolkassa, ei vielä takaa mitään. Miehen kotimaassa Ranskassa Black Orpheus oli uutinen jo jokin aika sitten, mutta nyt taitaa olla menossa jo kolmas Euroopan lanseerauskierros.

Nigerialaislähtöisen lauluntekijän neljäs kokopitkä on saanut tähän lähtöön seurakseen bonuslevyn, joten maltillisen odottamisen voidaan sanoa kannattaneen. Ei sillä, etteikö levy itsekin kantaisi. Black Orpheus tarjoaa nimittäin hienon valikoiman pääosin akustista funkpohjaista musiikkia. Toimivaan reseptiin ei siis olla kajottu sitten vuoden 1992 debyytin Blufunk Is A Fact.

Toistaiseksi Keziahin täysosuma on yhdeksän vuoden takainen kiihkeä ja lihaksikas, paikoin vallan rietas African Space Craft, vaan eipä Black Orpheus sille juuri jää. Paikka paikoin hyvin herkäksi heittäytyvä biisitusina on jälleen uniikilla tavalla ainoastaan tekijänsä kuuloinen. Tämä vahvistaa käsitystä siitä, että Keziah Jones on samaa kaliiperia kuin Jimi Hendrix tai Prince.