Klasu on kotimaisella artistikentällä uusi nimi. Nimen takana lymyävä Lasse Toimi sen sijaan on jo tuttu muun muassa yhtyeistä Common Tones, Wojciech ja Traffic Island.
Klasuna Toimi kirjoittaa ajatonta poplyriikkaa, jonka peruspilareina toimivat kahdenvälisten muistojen kankaalle maalatut tuokiokuvat. Mielipiteitä jakavin momentti Klasun paketissa lienee miehen yläpilvissä vaikeroiva ääni, jonka damienricemäisyys tuo kotimaisista verrokeista mieleen ainoastaan astetta tampatumman materiaalin parissa operoivan PistePisteen. Matalampaan rekisteriin vaihtaessaan Klasu kuulostaa ajoittain hämmentävän paljon nuorelta J. Karjalaiselta (Vilkutan maapallon läpi).
Luonteva tarinointi kantaa läpi albumin, mutta sävellyksellisesti kirkkaimmat hetket tarjoillaan heti alkupäässä (Hei onneton, Katos vain). Loppumetreiltäkin komeita kappalekokonaisuuksia (Poika ja lintu) löytyy, mutta jälkipuolisko paljastaa myös tuoreen sooloartistin selkeimmän kehityshaasteen: rohkeampia tempovaihteluita ja lyyrisiä irtiottoja kaivataan. Ne saattaisivat edesauttaa Klasun päätymistä meidän yltiöromanttisten popnörttien päivä- ja viikkokausia kestävään puhkiluukutukseen.
