Hopeajärveä on kuvattu muun muassa hämmentäjäksi. 80-luvun new wave ja post punk -synkistelystä estetiikkansa koonnut yhtye ei annostele musiikkiinsa melodisia koukkuja tai isoja kertosäkeitä, vaan pikemminkin dissonanssia. Ja lyö sen vasten kuulijan kasvoja.
Suoraan sanoen kuulijan kasvoille heitetään paskaa.
Mahdotonta-levyn referenssinä tuntuu toimineen härnäävä Jumalan teatteri -näytelmä, kuten yhtye paljastaa kappaleessa Oulun teatteripäivät. Hämmentävän ja kyynisen kokonaisuuden tarkoitus ei ole kuitenkaan vain pelkästään härnätä, vaan kritiikkiä saa esimerkiksi kaiken läpi penetroituva ihminen – Mun täytyy, mun tarvii, mun on pakko. Levyn päättävässä kappaleessa Minä olen päättänyt kuolla pessimistinen kertoja on jo päättänyt luovuttaa.
Yhtyeen suurin voimavara on laulaja Teemu Tanner, joka on viime aikoina ollut aktiivinen myös bändeissä Teksti-TV 666 ja Kynnet. Hän tekee jälleen vakuuttavan suorituksen anteeksipyytelemättömänä kohkaajana. Vaikea tällaisia lauluja olisi esittääkin ilman Tannerin raivoavaa, nasaalia ulosantia.
Hopeajärvi onnistuu olemaan performatiivinen ja omassa itseriittoisessa eksentrismissään myös hyvin sisäänpäin kääntynyt. Mahdotonta on kuin koe, voiko epäviihdyttävä olla viihdyttävää. Mahdottoman mahdollista tai täysin mahdotonta.
