Juho Paalosmaan ja Tomi Hyypän synaduo Villa Nah saapui pahaa-aavistamattomien indiepoppareiden elämään vuonna 2009, poikkeuksellisen otolliseen aikaan. 80-lukulainen melankolisuus eli jälleen yhtä kukoistuskauttaan, ja netitse pääsi nauttimaan lähes viikoittain uusista bändeistä, jotka olivat löytäneet TR-808:n ja Juno-106:n. Villa Nah erottui edukseen niin kuin parhaat erottuvat: hyvillä biiseillä ja erinomaisella laulajalla.
Onnistuneen Origin-debyytin jälkeen Paalosmaa lyöttäytyi yhteen albumin tuottaneen Jori Hulkkosen kanssa, ja Villa Nah sai väistyä Sin Cos Tanin tieltä. Kakkosalbumia saatiin siis odottaa lopulta kuusi vuotta, mutta hyvä tavaton, kyllä kannatti!
Ultiman kappalemateriaalista vastaava Paalosmaa on kovemmassa vedossa kuin koskaan. Hymy ei vieläkään ole Villa Nahin perusilme, mutta romanttisen surumielisyyden vastapainona esimerkiksi Life Is Short ja Love Chance kulkevat jopa yllättävän kepeästi poppaillen. Klassisen Commodore 64 –pelin Spy vs. Spyn synamelodian lainaava Spy soi niin upeasti, että nostalgiselta liikutukselta on vaikea välttyä. Vastaavasti Hyypän luoma eläväinen analogisoundi on niin pehmeä, että sen päälle voisi käydä nukkumaan.
Vuoden parhaita kotimaisia.