Lawrence Arabia työstää kolmannella soololevyllään kaunista folkmaista kamaripoppia. Siviilissä James Milnenä tunnettu artisti on ilmeisen fiksoitunut The Beatles -tyylisiin melodioihin, harmonioissa ja tyylissä kuuluu myös Yhdysvaltojen länsirannikon harmoninen pop. Näissä kanonisoiduissa lähtökohdissa ei ole tänä päivänä mitään uutta tai kiinnostavaa, mutta kelpoa jälkeä on silti saatu aikaan. Lawrence Arabia on taitava melodian venyttäjä ja hän hakee sävelmiensä mausteiksi milloin kromatiikkaa, milloin modulaatioita sekä muuta edistyksellistä ainesta.
The Sparrow pitää sisällään monta viehättävää, perinnetietoista laulua. Viulut ja vasket värittävät kevyttä ja pelkistettyä yhtyesoitantaa. Suurin puute kokonaisuudessa on Lawrencen lauluäänen tavanomaisuus, jonka takia laulut eivät ui ihon alle.
Vain harvalla lauluntekijällä on mitään lisättävää yhtälöön näin perinteisistä lähtökohdista käsin, eikä sitä ole myöskään Lawrence Arabialla. Käsityönä ja tinkimättömällä ammattitaidolla tehtyä The Sparrowia voi silti suositella ainakin Elliott Smithin sekä Cass McCombsin ystäville.