Levyarvio: Americanaa nostalgisella suomalaistwistillä – Paola Suhosen Lone Deer Laredon levy on kokonaistaideteos

Arvio julkaistu Soundissa /.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.

Arvio

Lone Deer Laredo
Vol. 1
Ivana Helsinki

Oli tästä julkaisusta mitä mieltä tahansa, on se kokonaistaideteoksena vaikuttava paketti. Se on jokaista yksityiskohtaa myöten hiottu hieno tutkielma maisemasta, jota tavoitellaan musiikin lisäksi yhtä lailla valokuvataiteen kautta.

Lone Deer Laredosta kirjoittaessa ei voi olla mainitsematta, että se suunnittelija Paola Suhosen ja hänen kumppaninsa Olli Happosen kunnianhimoinen projekti. Tämä tietysti selittää sen, että visio kantaa treenikämppää pidemmälle.

Ja onhan Vol. 1 enimmäkseen todella hienoa musiikkia. Nashvillessa taltioitu albumi on imenyt sikäläistä viipyilevää americanaa sisäänsä, mutta toisaalta levyllä on vahvasti läsnä suomalainen iskelmä ja kohtalokkuus. Historia lyö sikäli näpeille, että Silver Worldin Juicelta lainattu Luonas kai olla saan -melodia särähtää kömpelösti korvaan. Toistuvasti kiireettömästä tunnelmasta tulee mieleen taipaleensa kesken jättäneen Mustarinta yhtyeen upea Kadotettu aika -albumi. Suhosen skaala laulajana on kapea, mikä tulee esiin vähänkin vaativimpia suorituksia tarvitsevissa kappaleissa.

Valvetilanomaista menneisyyden nostalgiamaailmaa tavoitellessaan Vol. 1 on suorastaan lyömätön. Mutta nimen perään liitetty 1/7-merkintä kuulostaa huimalta. Tästä eteenpäin pääseminen vaatii jo paljon enemmän.

Lisää luettavaa