Vuonna 2016 ilmestyneen, epätasaisenakin kiinnostavan Huominen on uni -albumin kolmesta tekijästä laulaja Anna Inginmaa oli epäilemättä tuntemattomampi kuin Kauko Röyhkä tai Hypnomen. Nyt hän esittäytyy sooloartistina, osittain omilla kappaleillaan, osittain Seppo Kantosen sävelin ja Timo Kiiskisen sanoin. Nimikkolevyn perusteella perinteinen svengijazz on Inginmaan sydäntä lähellä.
Sen yhdistäminen uusiin, suomenkielisiin lauluihin on potentiaalisesti kiinnostava konsepti, mutta samalla sellainen, jonka toteuttamisen oikeasti mieleenpainuvalla tavalla ymmärtää haasteeksi. Perinnettä kunnioittaen svengailevat muusikot ja klassisen kuulaasti laulava Inginmaa eivät sorru mahalaskuun, mutta veikkaan levyn unohtuvan sinne ihan hyvien valtavaan laariin.
Sieltä pelastaisi oikeasti kiinnostava oma sanottava. Lappilaisittain muotoiltuna Anna Inginmaa on siinä kinthaalla. Hänellä on kyllä linja, ja se ulottuu hehkuvan romanttisesta vähän satiiriseen – ihmissuhteiden maailmassa kuitenkin liikutaan.
On vähän mielentilastakin kiinni, kuinka syvästi Inginmaata uskoo, kun hän laulaa, että ”Saturnuksen renkaan päälle me mennään rakastelemaan”.