Avaruudellis-psykedeelisen death metalin visionääriyhtyeen edellisalbumi vuodelta 2019 oli genrensä merkkiteos. Seuraavaksi Blood Incantation julisti julkaisevansa levyllisen ambientia. Ei se väärin ole!
Timewave Zero on varsin perinnetietoinen tutkielma niin sanotun Berliinin koulukunnan soundista. Erityisesti levyltä kuulee Klaus Schulzen kaltaisten 70-luvun syntikkasaksalaisten vaikutuksen. Levy on myös jaettu kuin ”vanhan liiton” syna-albumi: kaksi parikymmenminuuttista eeposta, Io ja Ea, vinyylin kummallakin puolella.
”Perinnetietoinen” tarkoittaa tässä yhteydessä myös ei-kovin-kiinnostavaa. Jos Blood Incantation painaa metallimusiikin puolella omassa ulottuvuudessaan, kuulostaa sen syntikkalevy leppoisalta boutique-syntikoiden soittelulta, joka on syntynyt kivijalkahampun ja pienpanimotuotteiden nautiskelun lomassa parin viikonlopun aikana.
Kakkospuolen Ea on kappaleista parempi. Se kehittyy melko tylsistä arpeggioista melodiseen, melankoliseen leijailuun, joka tuo mieleen Tangerine Dreamin Alpha Centauri -albumin eeppisyydet. Io on sitä vastoin kauttaaltaan melkoista Hans Zimmerin jämäkamaa. Mutta saahan tällaistakin välillä tehdä, jos ei hevi aina nappaa!
MIKAEL MATTILA
