Levyarvio: Avaruusfolkiin ja kosmiseen bluesiin riittävät joskus vähätkin tarveaineet – Ville Pirinen on ”yhen soinnun mies”

Arvio julkaistu Soundissa 10/2018.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Ville Pirinen Combat School
Aina sama laulu
Tosi Raju

Triomuotoisena pari seiskatuumaista julkaissut Ville Pirinen Combat School on Aina sama laulu -albumilla ”ainoastaan” Ville Pirinen ja bassokitara Squier Bass VI. Pirisen vimmatusti polkemista särö- ja muista pedaaleista sekä luottomies Teemu Markkulan äänityshetkellä operoimista laulukaiuista syntyy ällistyttävän upea kokonaissoundi, joka onnistuu päihittämään Pirisen useimpien aiempien yhtyejulkaisujen (ja niitä on miljoona) kuulokuvan. Levy toimii erinomaisesti varsinkin luureilla kuunneltuna.

Pitkältä ajanjaksolta kertynyt kappalemateriaali lienee koskettavinta mitä Pirinen on koskaan julkaissut. Digitaalimiesten vuosikymmenen takainen ylösrakentava Vaikeudet taakse jää saa nyt ansaitsemansa taltioinnin. Jo Combat School -trion levyttämänä yksi neljän viime vuoden kovimmista biiseistä Jengi on tyhmää on 10-lukua ehkä osuvimmin kuvaava kappale ja tälle albumille taltioitu sooloversio definitiivisin kuulemani.

Albumin otsikko on monimerkityksinen. Pirinen varioi avaruusfolkiaan ja kosmista bluesiaan kiitettävästi. ”Mut jengi nyt on aina ihan kujalla, kahvilla tai pururadalla”, kuten Pirinen toteaa motorik-virvelin eteenpäin piiskaamalla päätösraidalla Yhen soinnun mies.

Lisää luettavaa