Levyarvio: Bell on vakava ja mietiskelevä laulukokoelma – Janne Westerlundin uutuus on lähempänä folkia kuin rockia

Arvio julkaistu Soundissa 1/2019.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Janne Westerlund
Bell
Ektro

Sweetheartin ja Plain Riden sydämenä ja pitkään Circlen jäsenenä vaikuttaneen Janne Westerlundin tuorein albumi on rauhallisena mietiskelevä laulaja-lauluntekijälevy, jonka folkhenkinen perusilme täydentyy niin americanan kuin bluesinkin traditiolla. Kaikkinaista koristelua ja kuorrutusta hylkivälle Bellille Westerlund saa tarvittaessa karheaa tukea Plain Riden rumpali Anssi Halliolta ja kitaristi-kosketinsoittaja Pekka Jääskeläiseltä.

Bell on olemukseltaan vähintäänkin vakava laulukokoelma. Westerlundin banjo ja kannelmaisesti helkähtelevä dulcimer eivät varsinaisesti ilakoi. Last Of The Carnivals on kaukana karnevaalista, ja From The Cityllä ja askeettista bluesprimitivismiä huokuvalla Stranger By The Waterilla mukaan tulee gospel-sävyjä. Bellin pääteokseksi erottuvalla So Vast The Fields Of Sorrow’lla aistii Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen musiikillista hypnoottisuutta laulun saadessa lisäväriä amerikkalaiselta multiartisti Faith Coloccialta. Maanläheiseksi jamitteluksi äityvä Strange As Life – Bell on intiimin levyn ainoa varsinaiseksi rockbiisiksi lokeroitava raita, jonka jälkeen Tall Ships tarjoaa vielä herkän tuokiokuvan loppukesäisestä satamasta.

Lisää luettavaa