Levyarvio: Black metal -sukuinen Harakiri for the Sky on uutuudellaan tunnelmallinen ja majesteetillinen – ja uuvuttava

Harakiri For The Sky
Arson
AOP

Post black metal -kaksikko Harakiri for the Skyn neljäs albumi Arson roihuaa tuskaisan kaunista melodisuutta ja hehkuu kuin hiipuvan hiilloksen lämpöä. Säröttömät liidikitarat helisevät avarasti kuin terästähdet yötaivaalla huutaisivat maan matosille. Yksi heistä, vokalisti, rääkyy takaisin korkeuksiin kuin huutaisi tuskaansa avaruuden eläville yli valovuosien. Pehmeästi tömiseviä, vaivatta tahtilajeista toisiin vaeltelevia rumpuja vaille koko soitinarsenaali kaikuu kuin kanjonissa. Äänivallit vellovat kuin vuorovesi, huuhtoen kuulijan ulapalle ja pian taas puhdistuneena takaisin rantaan.

Arson soi väkevästi, tiivistunnelmaisesti ja majesteettisesti. Monumentaalisia kappaleita rakennetaan maltillisesti osio kerrallaan kohti kliimakseja, ja parhaimmillaan biisien finaalit ovat peräti katarttisia. Levy on hetkittäin upeaa kuultavaa, mutta olisi kokonaisuutena vielä parempi ellei olisi niin uuvuttava. Biiseissä on vaihtelua, mutta lähes kaikki niistä venyvät eeposmittoihin kahdeksan, jopa kymmenenkin minuutin tuolle puolen. 72 minuuttia näin intensiivistä hengenpaloa yhteen menoon menettää tehonsa jo paljon ennen loppuaan.