Levyarvio: Entinen punk-basisti on nyt levollisesti oma itsensä – James Yorkstonin uutuus ei turhaan nojaa folkin kaavoihin

James Yorkston And The Second Hand Orchestra
The Wide, Wide River
Domino

Skotlannin Fifesta kotoisin oleva Yorkston on häälynyt todella mielenkiintoisten muusikoiden ja levyttävien artistien kimpassa. Suurimman osan heistä sain tietooni vasta plokattuani The Wide, Wide Riverin, hänen 11. albuminsa, ja syventyessäni erinomaisen, täyteläisen ja folksävytteisen musiikin taustoihin.

Entinen punk-basisti oli päässyt hyvään jengiin Fence Collectivessa (King Creosote, KT Tunstall, Beta Band) ja sitten Bert Janschin ja John Martynin lämmittelijäksi – ja lista laajeni sekä folk-legendojen että hipbändien suosioon. Kaiken nimienpudottelun ristivedossa hän on kuitenkin levollisesti oma itsensä, ehkä hiukan Nick Draken ja Ron Sexsmithin tyylinen intiimi tunnelmoitsija.

Laulumelodiat ovat selkeitä, rauhallisesti soljuvia ja The Second Hand Orchestra soittaa luomuhenkisesti, mutta puritaaneihin akustisen folkin kaavoihin tai sointikuviin nojaamatta. Jousi- ja kielisoittimet soivat herkästi aaltoillen ja näppäillen, hienosävyiset perkussiot ja musiikin sisään imeytynyt basso myötäävät laulua hillitysti. Seireenien stemmakuoro elähdyttää myös kuulokuvaa. Kappaleen Choices, Like Wide Rivers filosofia pätee Yorkstonin ja yhtyeen musiikintekoon, jossa annetaan virran viedä, mutta valitaan ja vaihdetaan paikkaa sen virtauksissa. Tunnelma on miellyttävällä tavalla rikkumaton ja hellä.