Suomen hiphopskenen aatelissa paikkansa vakiinnuttaneen Graciaksen ensimmäinen suomenkielinen albumi on syväluotaava henkilökuva artistin elämästä. Se pitää sisällään relevantteja elementtejä niin miehen menneisyydestä, nykyisyydestä kuin tulevaisuudestakin. Aikatasot fuusioituvat monirakenteiseksi, mutta näppäräksi ja luontevaksi kokonaisuudeksi, jolla liikehditään perinteisemmistä räppimelodioista yhä enemmän kohti majesteettisia trap- ja autotunesävyjä. Ruhtinaallisen tuottajakaartin (Ruuben, A. Asiala, MD$, Palmroth, & Fractious Frank) kädenjälki on vaikuttavan kovatasoista.
Gracias sen sijaan osoittaa ajattomuutensa. Genren 2010-luvun hypestä kuuluisuuteen syöksähtänyt Deogracias on kuin se pikkuveli, joka on puolihuomaamatta kasvanut aikuiseksi, mutta josta on kornin ukkoutumisen sijaan tullut supercooli poptähti, jonka eleganssi on aitoa, eikä lainkaan teeskenneltyä. Taiteilija on löytänyt oman ilmaisunsa, jota hän toteuttaa ilman kompromisseja – tyylit eivät ole myynnissä.
Graciasi LP on kypsä, mutta herkkä, trendikäs, mutta iätön. Se on klassikkoainesta.