Jos 36 vuotta sitten perustettu yhtye on kantanut otsassaan enemmän tai vähemmän ikuista indie/alternative-bändin leimaa, sen vaarana on jämähtää genrensä viralliseksi edustajaksi, josta voisi välittyä vain asian muodollinen puoli.
They Might Be Giantsilla ei kuitenkaan ole sitä vaaraa – pikemminkin kyseessä on peterpanmaisesti yhtye, joka ei ole suostunut kasvamaan aikuiseksi. Levyn esitykset (viisitoista 40 minuutissa) ovat kuin pieniä pastisseja. Aina ei tiedä mistä eikä sillä niin väliä olekaan, ne toimivat ihan omillaankin. An Insult To The Fact Checkers alkaa kuin ”kunnianosoitus” Tom Pettylle, mutta levytyksestä voi nauttia ilman havaittua yhteyttäkin.
Eikä kyseessä ole mikään ”bongaa mikä yhteys tuossakin biisissä on” -levy, bändi liikkuu ihan oman universuminsa puitteissa. Siellä piano kilkuttaa, syntikat naukuvat ja meno on hauskaa ja vinksahtanutta – levy on nimensä veroinen.
Jos välillä tuntuu, että oma musiikin kuuntelu on muuttunut liian vakavan oloiseksi, on hyvä kääntyä tämän yhtyeen puoleen. Kokemus voi olla terapeuttinen.