THEY MIGHT BE GIANTS: Mink Car

Pitkän linjan indie-yhtye T.M.B.G hämää uuden levynsä avausraidalla Man Its So Loud In Here. Parhaat päivänsä nähneen housebiitin voimalla etenevä biisi lieneekin suunniteltu "shokkialuksi", mutta mielestäni se kuulostaa tietyllä tavalla sympaattiselta. Kömpelöltä toki, mutta jollain tavalla sitä luulisi yhtyeen pyrkivän uudistumaan vuosien saatossa. Moinen luulo on tällä kertaa väärä, sillä Mink Car on kovin tuttua kauraa, eikä eroa yhtyeen menneistä vuosista juuri millään tavalla.

They Might Be Giants on aina ollut aladivari-tason bändi ja lienee sinne pysyvästi myös tuomittu. Sen kohdalle eivät ole maine tai mammona törmänneet, vaikka potentiaalia olisi erityisesti 90-luvulla ollut. Jonkinlaista kulttistatusta yhtye tosin taitaa ainakin kotimaassaan nauttia.

Mink Car kulkee rokkiskaalan laitoja päättömästi edestakaisin. Paremmin toimivissa, hieman punkahtavissa paloissa voi bongata sävyjä niin Hüsker Düsta, Buzzcocksista kuin Buffalo Tomistakin. Valitettavasti vanhus ei jaksa pitää vauhtia koko ajan päällä, sillä hitaammat biisit ovat todella unettavaa amerikanradio-pullaa.

Totaaliselta lyttäykseltä levyn pelastaa muutama piristävä friikkivetäisy levyn loppupuolella; Drink on irlantilaistyyppinen juomalaulu hoilotettavalla kertosäkeellä, Yeah Yeah hilpeä bossanova-sekoilu ja I've Gotta Fang puolestaan järjetöntä tuomiopäivä-surinaa. Ei ehkä fiksua, mutta ei myöskään niin tylsää kuin suurin osa pitkäsoiton kestosta.