Levyarvio: Kalevalalla Afrikkaan ja Finlandialla Filippiineille – Piirpauke on yhä oma kansainvälinen itsensä

Piirpauke
Hali
Rockadillo

Sakari Kukon luotsaama Piirpauke jatkaa fuusioretkiään, joilla hippihommat ja hullu taiteilijuus ovat vaihtuneet järkeen ja inhimillisyyteen.

Hali sisältää sinivalkoisuuden lisäksi vaikutteita monen maan musiikkiperinteistä. Melodiat ovat linjassaan ja harmoniat säntillisiä, mutta soitanto on kaikkea muuta kuin tylsää. Taidokas universaali ilottelu saa lisähupia soitinten laajasta kirjosta. Puhaltimien, kanteleen, viulun ja kitaran lisäksi muheva basso tyylittelee rytmisoitinten muassa. Mitään selkeää juonta ei ole ja tuntuukin jopa siltä, että kappaleet on valikoitu levylle arpomalla. Tyylisuunnat vaihtelevat aina humpasta turkkilaiseen kansanlauluun. Kanteletara esittelee suomalaisuuden ja afrikkalaisuuden liiton ja Kalevala Blues hauskuuttaa loirimaisella tulkinnalla.

Aiemmasta tuotannosta poiketen tuore levy on vahvasti laulullinen. Kukon äänirepertuaarien vastapainona kuullaan useita muitakin vokalisteja. Levyn päättävään rohkeasti sovitettuun Finlandiaan filippiiniläisen Sheila Surbanin tulkinta tuo kauniin sävyn. Tunnelma levyllä on kepeä mutta samalla sopivan ristiriitainen ja vaikka vanha onkin nyt uusi, kuulostaa Piirpauke edelleen omanlaiseltaan.