Pakko myöntää, että paniikki meinasi iskeä, kun luin Piirpaukkeen uuden levyn biisilistaa: Kuulaa, Sibeliusta ja Tsaikovskia. Ja vielä vitun Valse Triste. Hätä oli kova, mutta onneksi se osoittautui suurelta osin ylireagoinniksi, sillä vastoin odotuksia jopa Sibeliuksen suurimman kansainvälisen hitin uusi sovitus toimii ja tuo mieleen Myrskyluodon Maijan.
Hienointa levyllä on basisti Eerik Siikasaaren ja rumpali Rami Eskelisen työskentely. Rytmiryhmä puskee ja vyöryy kuin vimmattuna biisistä toiseen. Myös lyömäsoittaja Ismaila Sane pääsee näyttämään kyntensä useaan otteeseen, kuten Kaustinen-Dakarin mbalax-puoliskolla tai Lo-Hissa.
Jukka Orman akustinen soitto on hienoa, tunteikasta repaleisella ja koskettavalla tavalla, joskin sähkökitarapuolella soundi ei aina toimi sooloissa. Liikaa turvallista progesäröä minun makuuni. Myös Sakari Kukon soundi ei aina miellytä, etenkään sopraanosaksofonissa, mutta kyseinen soitin on minulle muutenkin vaikea pala. Onneksi vastapainoksi löytyy esimerkiksi Pippuripolskan wah-iloittelu. Samassa biisissä Orma synnyttää hienoa hälyä, jota olisi suonut kuulevansa enemmänkin.
Valse Tristen lisäksi klassisen puolen sovituksista pisimmän korren vetää Romance, jolta löytyy esimerkiksi Orman paras soolo levyllä. Hieman alle minuutti ennen loppua on myös hieno bassosoolo, jonka alkua maustaa komeasti Meissa Niangin ääni.
