Levyarvio: King Krule haahuilee mutta taitavasti – Kuin nuori humalainen Tom Waits muminaräpin parissa unen ja valveen rajamailla

King Krule
Man Alive!
XL Recordings

Archy Marshallin alias King Krulen punk-jazz saavutti kulminaatiopisteensä edellisellä, kriitikoilta loistavan vastaanoton saaneella The OOZ -albumilla (2017). Miehen kolmas King Krule -albumi Man Alive! haahuilee samankaltaisia latuja muminaräpin, dubin ja nuoren humalaisen Tom Waitsin korahtelun välillä; unen, valveen ja unihalvauksen rajamailla kykenemättä kuitenkaan pitämään kuulijaa näpeissään. Kyseessä on siis puhdasverinen taidelevy!

Biisijärjestys on rakennettu taitavasti yhtenäiseksi kokonaisuudeksi: kappaleet vaihtuvat toisiinsa miltei saumattomasti. Levy käynnistyy lupaavasti lähes tanssittavalla ja tässä seurassa popmaisella Cellularilla, mutta suurin osa yksittäisistä biiseistä vaikuttaa niin hahmottomilta tai rikotuilta, että niiden esiin nostaminen tuntuu tarpeettomalta. Comet Face -kappaleen stranglersmainen basso ja saksofonin kuorruttama kakofonia nykivät hereille.

Man Alive! tehnee tehokkaimman vaikutuksen kuulokkeilla julkisessa tilassa kuunneltuna. Silloin sen hälyäänimäiset detaljit saavat liikkuvasta ihmismassasta visuaalista vastinetta. Melodia, rytmi ja vähintäänkin biisien ABABCBB-rakenteet loistavat poissaolollaan, mutta yleisvaikutelma on miellyttävä.