Levyarvio: Koneellista gootti-iskelmää ja post-punkia hopeisissa haalareissa – 20 000 Hz:n amatöörimäisyys on voimavara

Arvio julkaistu Soundissa 1/2022.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

20 000 Hz
Kakskyttuhatta hertsiä
Alakulttuuritalo

Basisti Karl Bloodin luotsaama synabändi 20 000 Hz on toiminut vuodesta 2006. Vapun soittolistalle löytämäni Paska vappu -biisin (2019) innoittamana hankin Stupidon syksyllä julkaiseman Kaupungin kireimmät housut -ep:n (2021). Sen kannessa poseeraa hopeisissa haalareissa 20 000 Hz:n nykykokoonpano, johon Bloodin ohella kuuluvat Guggenheim-projektzin Tiina Vanhapelto, Risto Ylihärsilä ja Heidi Helmiterä.

Seiskatuumaisen kappaleet löytyvät albumiltakin. Mara Ballsin fiittaama Kaupungin kireimmät housut on Aki Sirkesalon biisi, jota Blood on soittanut miesten Naamiot-bändissä järisyttävät 38 vuotta sitten. 20 000 Hz:n rankemmat, todennäköisesti vanhemmat post-punk-biisit eivät kestä kuuntelua yhtä hyvin kuin Bloodin ja Vanhapellon gootti-iskelmät Tuomion temppeli, Paha noita, Rakkaussanoja ja Lampi. Vilpittömältä kuulostava amatöörimäisyyden vaikutelma viehättää.

Mainostettu yhtäläisyys Abbaan jää valitettavasti haalarien asteelle. Läheisiä vertailukohtia ovat Kimmo Miettisen manageroima ensimmäinen Belaboris-kokoonpano ja Geisha; ulkomaisista tulee mieleen Sheffieldin 2000-luvun outoilijat Pink Grease ja Relaxed Muscle. Ylihärsilän tuotannon merkitys levyn soundille jää arvoitukseksi.

Lisää luettavaa