Levyarvio: Kosketinsoitinvelho, pelimanni ja soihdunkantaja – Esa Kotilaisen Unisali on psykedelisesti far out

Arvio julkaistu Soundissa 10/2021.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Arvio

Esa Kotilainen
Unisali
Presence

Suomalaisen pophistorian suuri kosketinsoitinvelho Esa Kotilainen on maailman mittakaavassa uniikki soittaja. Moogien ja muiden perinnesyntikoiden syvä ymmärrys, keijunkepeästä herkkyydestä räjähtävään tykitykseen leikkaava soittotekniikka ja peloton pelimannihenki tekevät Kotilaisesta poikkeuksellisen hahmon tässä ajassa. Hän on täydessä iskussa oleva progressiivisen ideaalin soihdunkantaja, jonka villisti hengittävä musiikki on aidosti psykedeelistä ilman retro-, neo- ja muita pilipalietuliitteitä. Entisen hipin sanoin: unimaailman syövereihin kuljettava instrumentaalialbumi on oikeasti far out.

Unisalin ilmeinen pari Kotilaisen tuotannossa on syntetisaattorimusiikin suomalainen pioneerityö Ajatuslapsi (1977). Kyseisen klassikkoalbumin avaruuspulputtelu oli luomumpi vastine saksalaisille alan klassikoille à la Tangerine Dream ja Klaus Schulze. Nyt elektroniaaltojen alkemisti on vienyt ilmaisunsa järeämpään suuntaan. Kaksikko Anssi Nykänen-Lauri Porra valaa jytäävän sokkelin, jonka päälle maestro maalaa hurjaa väri-iloittelua. Varoitus syntikkaentusiastit: pissaatte housuun näiden soundien edessä. Avaruudesta lintumetsiin vievät äänikuvat ovat maukkaita ja musiikkia palvelevia. Unisalin sopukoissa törmää niin herkkään maalailuun kuin myös silkkaan hevinirvanaan kera törkeimmän mahdollisen sormiosooloilun.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa