Levyarvio: Kun magia kääntyy ähkyksi – Vanishing Kids suositellaan nautittavaksi ilman kiirettä

Arvio julkaistu Soundissa 11/2018.
Kirjoittanut: Vesa Siltanen.

Arvio

Vanishing Kids
Heavy Dreamer
Svart

Vuosituhannen alussa perustettu doom metal -yhtye Vanishing Kids palaa pitkäksi venyneeltä levytystauoltaan tuomisinaan tunnelmallisen maalaileva, toismaailmallinen Heavy Dreamer.

Perinteisempien doom-vaikutteiden seassa on aimo annos psykedeliaa ja progressiivisia elementtejä. Esimerkiksi nimibiisi Heavy Dreamerista tulee vahvat Uriah Heep -vibat ja ajoittain mennään jossain samoilla aaltopituuksilla kuin Pink Floyd, vaikka suoria yhtäläisyysmerkkejä ei näiden välille voikaan vetää. Nikki Drohomyrekyn ääni on kaunis ja yhtaikaa hennon heleä sekä riipivän voimakas. Kaihoisaa laulua käytetäänkin paljon ihan ambienssia luomaan ja yhtenä soittimena särötettyjen ja vahvasti kaiutettujen kitaroiden ja koskettimien rinnalla.

Levyn alkupuoli nousee ja kasvaa komeasti ja biiseissä on paljon mieleenpainuvaa jumittelua. Varsinkin nimibiisi porautuu heti mieleen. Loppua kohden paikallaan jumitus alkaa menettää tehoaan, maalailevan toiston maaginen ote herpaantuu ja patetia kääntyy ähkyksi.

Ensimmäisestä puoliskosta olisi saanut timanttisen ep:n, mutta jälkipuoliskon himmentämänä käsissä on ”vain” hyvä pitkäsoitto. Suositellaan kiireettömiin hetkiin, kun halutaan antautua musiikin vietäväksi.

Lisää luettavaa