Levyarvio: Kun tarvitset vaikutelmaa trendikkyydestä – Bonobo osaa asiansa mutta momentum meni jo

Bonobo
Fragments
Ninja Tune

Bonobo alias DJ Simon Green on jo yli kaksikymmentä vuotta hionut näkemystään täydellisestä elektronisesta klubimusiikista. Vai pitäisikö sanoa olohuonemusiikista, sillä elektronimuusikoksi hän on keskittynyt suuresti juuri albumimittaan. Albumeitahan tavalliset kuluttajat ostavat singlejen sijaan. Tällaista musiikkia laitetaan soimaan kun puolitutut vieraat tai asiakkaat tulevat kylään ja heille halutaan antaa vaikutelma nuorekkuudesta ja trendikkyydestä. Tutuille kehtaa soittaa hardcoreakin.

Bonobon yhdestoista albumi Fragments on melko tutunoloinen ja siksi myös lattea sekoitus soul- ja jazzvetoista housea sekä ”elokuvallista” chillout-ambientia. Kyse on näennäisen monimuotoisesta mutta varsin kapea-alaiseen visioon pohjautuvasta musiikista, joka ei missään vaiheessa ole kovin kokeellista tai näkemyksellistä. Paikoin Fragments-levystä voi nauttia aidosti. Rytmit ja biitit toimivat melko hyvin, mutta harmoniat ja samplet ovat mielikuvituksettomia ja rakenteet arvattavia. Näin eskapistinen musiikki tarvitsisi ripauksen aitoa hulluutta ollakseen todellisempaa.

Vuonna 1999 aloittanut Bonobo on menestynyt urallaan varsin hyvin, mutta sen paras momentum lienee jo mennyt. Tällainen musiikki tuntui uudenlaiselta viimeksi silloin, kun Internet tuli suomalaisiin koteihin.