Musiikissa, kuten niin monessa muussakin asiassa, kontrastit ja jännitteet ovat se juttu. Niiden rakentaminen ja niiden purkaminen. Julianna Barwickin uusin on täynnä kontrasteja ja niiden synnyttämiä jännitteitä, mutta se on samalla uskomattoman levollinen ja meditatiivinen kokemus.
Uusimmalla levyllään Barwick tavoittaa jotain aikamme hengestä – tämä musiikki myöntää, että olemme ihan vitun kusessa monella tapaa, mutta uskoo ettei toivoa ole vielä menetetty. Se on ehkä se ihme.
Healing Is A Miracle kuulostaa syvän inhimilliseltä, mutta samalla koneelliselta, kuin kuolematonta sieluaan etsivän kyborgin tekemältä. Se on sakraalia ja taivaisiin kurottavaa sekä profaania ja ehkä jopa hiukan pahaenteistä. Se on pehmeästi päällekäyvä, kuin valtameri. Syleilyssä on voimaa. Levyllä on oma pulssi, jossa on jotain aaltomaista, mutta sen huippukohdassa, kappaleessa Flowers, pulssi muuttuu hetkeksi staccattoksi. Se on hätkähdyttävää.
Huomionarvoista on myös se, että Healing Is A Miracle taitaa taittaa aikaa. Sen loppuessa on vaikea uskoa, että vain 33 minuuttia on kulunut. Kokemus tuntuu suuremmalta.
