Rocksuuruus Liam Gallagherin toinen sooloalbumi käynnistyy pätevästi. Avausraita Shockwavestä on syystäkin tullut herran tähän asti suurin soolohitti. Retrosti rullaavassa kappaleessa piisaa ruutia. On myös ilahduttavaa huomata Gallagherin laulavan paremmin kuin aikoihin.
Myös kakkosraita One Of Us viettelee melankoliallaan, vaikka haikeat viittailut velipoika Noeliin (“You said we’d live forever”) ovat kulahtaa puhki jo ensikuuntelulla.
Levyllä riittää hyviä biisejä, mutta toisaalta Gallagherin tapa tehdä klassisen keskitempoista “John Lennon -rokkia” alkaa olla jo nähty ja kuultu juttu.
47-vuotiaan rocktähden soisi haastavan itseään enemmän musiikillisesti. Noel on näin soolourallaan tehnyt, ja tuloksena on ollut keskimäärin Liamin tekemisiä kiinnostavampaa säveltaidetta.
Toisaalta Liam on ehta rokkari ja tuskin muuksi muuttuu. Levyn yksiulotteisuuden ja kaavamaisen rockestetiikan vaalimisen voi halutessaan nähdä myös positiivisena asiana.
Tätä kiekkoa tulee väkisinkin verrattua Oasis-yhtyeen albumeihin, eikä se oikeastaan häviä lainkaan bändin 2000 -lukuisille levytyksille.
Why Me? Why Not. on kerrassaan kelpo rocklevy.
