Levyarvio: Loretta Lynn on yksi viimeisistä avaintodistajista – Uusi albumi on vahva sekoitus vanhoja omia hittejä ja countryn varhaisklassikoita

Loretta Lynn
Still Woman Enough
Sony

Joskus peruutuspeiliin katselu on ainoa järkevä tapa olla artisti. Luojan kiitos country-musiikin viimeisiin todella ikonisiin hahmoihin kuuluva Loretta Lynn on päättänyt käyttää uransa viimeiset ajat systemaattiseen perinnönvaalimiseen. Jack Whiten kanssa vuonna 2004 tehty Van Lear Rose oli laulajalegendan kohtuuonnistunut varpaan kasto crossover-vesiin. Nyt käynnissä on viiden albumin levytyshanke, jolla tarkoitus on summata Lorettan uraa ja suhdetta juuriinsa. 88-vuotiaan on hyvä pysytellä oman mukavuusalueen keskellä ja laulaa oman tarinan lankoja yhteen.

Lorettan iässä laulamiselle on yksi kriteeri: onko laulamisessa vielä järkeä? Hänen tapauksessaan on hyvinkin. Omista vanhoista hiteistä ja countryn varhaisklassikoista pääosin koottu ohjelmisto soi kaivosmiehen tyttären tulkitsemana koskettavasti. Lorettan laulu on yhdellä kertaa sekä haurasta että väkivahvaa. Perinnetietoiset sovitukset kehystävät kertojaääntä, jonka todistusvoimasta ei ole epäilystä. Erityisesti hengelliset laulut saavat ihon kananlihalle. Niistä tulee mieleen Johnny Cashin historialliset televisioesiintymiset, joihin Carter Familyn matriarkka Mother Maybelle saapui vieraaksi. Johnny komppasi nöyränä poikana ja kuunteli, kun anoppi esitti etelän syrjäseutujen surullisen toiveikkaita lauluja paremmasta paikasta. Niissä soi sama väärentämätön country-musiikin sielu, joka muutamasta rutiinilaulusta huolimatta välittyy Loretta Lynnin musiikissa.

Perinnetietoiset sovitukset kehystävät kertojaääntä, jonka todistusvoimasta ei ole epäilystä.

Kohta country-musiikin alkuperäisestä elämänpiiristä ei ole kertomassa yksikään sodanjälkeisen suuren hillbilly modernisaation avaintodistaja. Tarinat köyhästä lapsuudesta Kentuckyn kaivosalueella, honky tonk -enkeleistä ja avio-onneaan tarvittaessa nyrkeillä puolustavista naisraatajista elävät toki country-mytologiassa jatkossakin.

Still Woman Enough -albumin verevimmissä hetkissä on kysymys jostain muusta kuin countryn maalaisidentiteettiä merkkaavista fraaseista. Lorettan lauluissa puhuu yksi viimeisistä suurista kokemusasiantuntijoista. Auta armias kun hänestä ja Dollysta aika jättää. Sen jälkeen olemme hillbilly-tarpeinemme kierrättäjien ja larppaajien käsissä.