LORETTA LYNN: Van Lear Rose

Loretta Lynnin albumia tuottaessaan ja säestäessään Jack White on tehnyt parhaan palveluksen, minkä fani voi vanhalle suosikkiartistilleen tehdä. Hän näkee, kuinka hyvää levyttämätöntä materiaalia "kaivosmiehen tyttären" lipastosta löytyy ja antaa laulajattarelle vahvan sysäyksen tuoda sanottavansa julki. Lynnin oma voima ja kokemuksen lujittama lauluääni ohjailevat karheita sovituksia, joissa Whiten aika ajoin tutusti tempoileva kitara ja nöyrä duettoääni ovat pelkkää bonusta tyylitajuiselle poljennolle.

Kannessa kartanon kaihoisa kukka nojailee pihapuuhun, mutta White ja Do Whatersiksi nimetty soittoporukka tulevat ja kyydittävät hänet vaaleanpunaisella limollaan radan toiselle puolelle työläiskortteleihin ja honky tonk -räkälöihin elämään ja kukoistamaan. Sieltä Loretta ajautuu läheisen kaupungin syntisiin viettelyksiin herätäkseen seuraavana päivänä vuoristolaisten viikonlopun kekkereihin. Kantrisävyt – banjot, viulut ja stiilit – ovat yhtä kihelmöiviä kuin Whiten kitaran ja rumpujen kulmikas Stripes-rytmi.

Monet lapsuuden ja menneiden vuosien muistot, kannutetut ginfizzit (Portland Oregon), mustasukkaisuusdraamat (Family Tree), hullun rakkauden rytmibluesit (Have Mercy) ja lopulta naistenvankila – siinä estottoman elämänmakuista sarjaa, joka huipentuu rankasta roolipelista vapaaseen, rentoon omaelämäkertaan Story Of My Life.

Kerrassaan suvereenia materiaalia koreilemattomalta kantrikuningattarelta.