Levyarvio: Maanista mäiskettä ja sirkustelua – Mike Patton velmuilee Tomahawkin keulilla mutta ei johda joukkoa

Tomahawk
Tonic Immobility
Ipecac

Kyllähän tämä kolisee, vaikka kuinka koittaisi raapia fanipoika-suotimia päästä. Vuosien tauon jälkeen Tomahawkin kovaiskuinen, raapivan ja jäntevän alternative rockin velmuiluun ja länkkärimusiikkiin yhdistävä mäiske on vähintään yhtä tervetullutta kuin vuoden 2001 debyytillä.

Mr. Bungle-, Jesus Lizard- ja Helmet-ukkelien bändi tietenkin henkilöityy Mike Pattoniin, joka toki on oleellinen osa Tomahawkin soundia. Mies on kuitenkin sen alainen, eikä suinkaan johda pataljoonaa. Pääosin Pattonin moni-ilmeinen laulu on synkassa vekkulilla tavalla maanisen mäiskeen kanssa, mutta kohdakkoin sirkustelunhalukin ottaa vallan. Sekoilu ja ärjyminen sopii ja kuuluukin Tomahawkin meininkiin, eikä bändi ilman tuota elementtiä olisi oma erikoinen itsensä.

Tietyllä tavalla Tonic Immobility on tismalleen sellaista kamaa mitä Tomahawkilta olisi odottanutkin: napakkaa, kovaäänistä ja kulmikasta kitararockia. Sen viisto jyrä ei yllätä, mutta näin vireästi ja huolella esille tuotuna myös tämä albumi on hienoa jatkoa loistavien levyjen sarjaan. Se tyydyttää fanin vaivatta, mutta ei tuo bändistä mitään uutta esiin.