Levyarvio: Mitäs tämä nyt on? Räppäri Ruudolfista kuoriutui iskelmäartisti – Uusi levy nojaa vahvasti kasarisoundeihin

Ruudolf
Ootsä nähny musta unta
Lihamyrsky

Vuoden 2018 trendi vaikuttaa olevan etabloituneiden suomalaisräppärien siirtyminen uusiin musiikkigenreihin. Näin tekee myös suomiräpin takavuosien tuhlaajapoika Ruudolf, joka kahdeksan vuoden julkaisutauon siivittämänä syntyy uudelleen laulaja-lauluntekijänä. Sähkökitaran vinkeessä hänestä kuoriutuukin pesunkestävä iskelmätähti.

Räppivankilastaan karannut Ruudolf on saanut aikaan levyllisen jotakuinkin yhdentekevää, mutta taidokkaasti tuotettua valtavirtapoppia – sekoituksen suomikantria, lattarirytmejä, klassisempaa diskomusaa sekä leppoisaa kesäteknoa. Humppaviballa höystetty tuotanto on ammattilaisten heiniä. Soundi nojaa vahvasti kasarisoundeihin ja autotuneen.

Herkällä laululevyllä vatvotaan lähinnä rakkautta ja eroa perinteisin sanankääntein, joskin omanlaisen twistinsä tuotantoon tuovat lehmipoika-Ruudolfille tyypilliset vintiömäiset sanoitukset, jotka seuraavat uskollisesti Rudin riimien läppiä. Ja vaimostahan se puhe taas pääasiallisesti on.

Uusi poptähti on syttynyt ja Ruudolf on kiitoradalla ruuhka-Suomen taakse tanssilavoille – vapise Antti Tuisku!