RUUDOLF: Doupeimmat Jumala seivaa

Kärjistäen on sanottu, että jossain vaiheessa musiikista sinänsä tuli antiikkista ja hip hopin katukuvaa ja mediaa rumentavista lieveilmiöistä varkain nuorisokulttuurin yleisesti hyväksyttyjä ja määritteleviä osatekijöitä. Nuorista olisi kai pitänyt kasvaa vastuuntuntoisia aikuisia, jotka eivät vertaile MP3-kokoelmia ja mittaile housujen maavaraa. Nyt seurapiiri-ihmisten tuulipuvut suhisevat tyhjää symboliikkaansa, kun MTV:n kasvattama sukupolvi varastaa softaa ja raiskaa joukolla kunniallisten tahojen tarjoamaa omakustannefoorumia hengettömällä lainaretoriikalla, glamouriin verhotulla epämusikaalisella roskalla.

Rudy ei ole tilanteeseen tyytyväinen mutta valitsee puhua myös uskonnosta ja köyhyydestä, ikuisuudesta, soulista ja mediasta, bodaamisen auvoisuudesta, perheestä ja identiteetistä, moraalisista kysymyksistä. Ne ovat asioita, jotka taitava sanansaattaja myy asenteella, valloittavalla äänenkäytöllä, vangitsevalla huumorintajulla, suurella sydämellä ja suoralla selällä. Doupeimmat Jumala seivaa on vuoden mielenkiintoisimpia ja raaimpia kotimaisia julkaisuja, esimerkillinen näyttö Rudylta, joka ottaa sitoutumattomana taiteilijana uskaliaan askeleen koko kansan eteen.

Kuluttajina meidän tulee tunnistaa voimamme ja mahdollisuutemme vaikuttaa siihen, mitä julkaistaan ja mitä haluamme ostoksillamme edustaa. Toisinaan on suositeltava valinta ottaa väkevästi kantaa ainaisen hymistelyn sijaan. Tarkoitukseni onkin ilmaista tukeni Rudylle tällä arviolla.