RUUDOLF: Asfalttisoturin viimeinen hidas

RUUDOLF
Asfalttisoturin viimeinen hidas
Monsp

Läpi 2000-luvun varauksetta arvostettu, harvoin arvosteltu ja jo alaikäisenä tulevaisuuden tekijäksi epäilty MC Ruudolf esiintyy uusimmalla lp:llään uudestisyntyneen innostuksella ja veteraanin rentoudella. Yhdistelmä on eleetön, levy varsin suvereeni. Jos Born In The U.S.A. (2008) herätti keskustelua aina sulavan ja lennokkaan Rääväsuun kyvystä uusiutua, Asfalttisoturin viimeinen hidas yllättää pienillä asioilla, vaikka Merihaan mestarin tempo, tematiikka ja touch ovat muuttuneet kosmeettisesti viime vuosina ja vähänlaisesti jopa sitten Vaimon (2003) päivien.

Pianomiehen kanssa paketoitu albumi sähköistyy kiitos vahvan tuotannon ja sample-pohjaisia raitoja tyylikkäästi tukevan live-soiton. Rudyn fantastinen, animoitu flow juoksee vuosi vuodelta sulavammin siististi luupattuja disco- ja soul-siivuja vasten, ja kaikkien eturivin esiintyjien tavoin hän versioi vanhat asiat luoviin kuoseihin ja antaa ajoittaisen tyhjyyden mennä arkipäiväisyyden piikkiin. Liian aikaisin eläköitynyt ja ikuisesti Suomi-räpin Hall Of Fameen loikannut Vähäiset äänet kokoontuu Ihanku ei ois pamahtanu -klassikolla vain vaietakseen vuosiksi eteenpäin.