Levyarvio: Multi-instrumentalisti Jaan Wessmania kiinnostaa vähän kaikki – Ensisoololla mennään kuitenkin tekniikka edellä

Arvio julkaistu Soundissa 10/2018.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Arvio

Jaan Wessman
None For The Money, Two For The Show
Eclipse

Ehkä vuoden parasta levyn nimeä tottelee Jaan Wessmanin ensimmäinen sooloalbumi, jolla mm. Jonne Aaronin, Palefacen ja Steve Vainkin bändeissä soittanut tamperelainen multi-instrumentalisti tekee kaiken itse. Jannen mielenkiinto kohdistuu moniin soittimiin ja häntä kiinnostavat monet keskenään hyvinkin erilaiset musiikkityylit Grateful Deadista metalliin. Tanssiesityksessä kuulin kerran Jannelta hienoa dubahtavaa funkia.

Suurin esikuva lienee Frank Zappan ja Steve Vain bändeissä maineeseen noussut kitaristi/basisti Mike Keneally ja hänen vaikutuksensa tässä eniten kuuluukin. Only Natural on mellotroneineen kaikkineen liiankin suoraan Beatlesia, vaikka sitar ja tablat soivatkin Promises To Keepissä. Itse en oikein lämpene tässä usein valokeilaan taituroivalle progemetallille, suorituskeskeisyys ja kolea soundipaletti eivät puhuttele.

StartStop/On Top on elegantti pianovetoinen instrumentaali. Laulubiisien parhaimmistoon nousevat ylellisen melodiset Alice I Once Knew, vanhasta King Crimsonista ja John Lennonista muistuttava Sick And Somewhat Scared ja erityisesti syvempiin vesiin koskettavasti sukeltava Fulfilled, joka taitaa kertoa tästä levystä. Siinä vaikutteet sulautuvat parhaiten yhteen omaksi jutuksi.

Lisää luettavaa