Uuden Seelannin ”melkein palkittu neljänneksi suosituin folk duo” kirnuaa lavalla yhtä sujuvasuista ja hauskaa roolipeliä kuin juonellisten musasketsien HBO-sarjassa (2007-2009). Radion, television ja elokuvien ”oikeat duunit” eivät ole vähentäneet Jemaine Clementin ja Bret McKenzien maailmoja valloittavaa inspiraatiota tai ikuisen amatööristatuksen mukaista mukavilpitöntä vaatimattomuutta. He havittelevat halpaa myötätuntoa luuseriasenteellaan, mutta nerokkaat bändiparodiat ja niiden mukaiset musapastissit ovat hilpeän ja naiivin pintahölmöyden takana hämmentävän terävästi kirjoitetut ja muotoillut.
Clement ja McKenzie viihtyvät pop-identiteettiään hakevan Flight Of The Conchords -duon rooleissa aseistariisuvan hyvin. Komiikan taiminki on alati kohdallaan, vaikka yleisö saa naurunpurkauksillaan ja hihkumisillaan kässärin ajastuksen huojumaan. Kaksikko käyttää hanakasti hupaisimpien iskujen toistoa ja yleisön vuorovaikutuksesta kumpuavaa ad-libbausta. Erityisesti duota avustava New Zealand Symphony Orchestra (eli Nigel) sekä rock-vinjetti bändille kuuluvasta ilmaisesta muffinista saavat osuvasti huomiota. Tunnetuimpien kulttihittien lisäksi konsertin settilistalla on seitsemän uutta visionääristä miniteosta.